lauantai 30. elokuuta 2014

Sensai - puuterihifistelijän paras ystävä

Pitkään periaatteeni oli, että meikkivoiteeseen voin panostaa rahallisesti paljonkin mutta irtopuuterilla ei ole niin väliksi. Voi, kuinka väärässä olinkaan!




Markettien valikoimat tarjoavat "ihan ok"-tason puutereita, kuten Lumenen Mineraali-Irtopuuteri tai Rimmelin Silky Loose (nykyään osa Match Perfection -sarjaa). Molemmat edellä mainituista tarjoavat hyvän, matan ja läpikuultavan lopputuloksen eli kelpaavat minun tarpeisiini oikein hyvin. Kosmetiikan intohimoisena harrastajana hifistelen kuitenkin kaikissa muissa tuotteissa, joten kokeilunhaluisena ja hieman uteliaanakin ostin alennuksesta Sensai Loose Powder -nimeä kantavan irtopuuteri-ihmeen.




Ostos kyllä kannatti: puuterille tuli hintaa yli kolme kertaa enemmän kuin minulla on ollut tapana viimeistelytuotteesta maksaa, mutta lopputulos on juuri sen verran enemmän. Periaatteessa Sensai lupaa sitä mitä Lumene ja Rimmelkin saavat aikaan, eli kevyttä ja luonnollista lopputulosta meikin viimeistelyyn. Se pienen pieni ekstra josta olen valmis pulittamaan nimenomaan selektiivisen meikkituotteen ollessa kyseessä, on lopputuloksessa piilevä himmeän hento ja lähes huomaamaton mutta hifistelijän silmään tarpeeksi näkyvä hohto.





Sensain tuntuma on ensikatsomalta siis matta ja unelmankevyt, mutta markettisisariinsa verrattuna iholle jäävä hehku on ainutlaatuinen. Ei glitteriä, ei diskomeininkiä, ei hohtohippusia. Vain senkaltainen himmeän usvainen hohto, jonka kuvittelisin enkeleillä olevan. Ylisanoja, mutta olkoot! Sensai Loose Powder on ne ansainnut.

Normaalihinnaltaan tämä irtopuuteri on noin 45 euron luokkaa, joskin Sokoksen alepäivät keväällä laskivat hinnan maltillisempaan reiluun 30 euroon. Aivan kipurajani tuntumaan siis. Koska irtopuuterin käyttöikä lasketaan vuosissa, pystyin satsaamaan siihen. Eli perustelemaan hankinnan itselleni ja muille henkilöille, jotka mahdollisesti olisivat rahankäytöstäni kiinnostuneet.




Bonuksena rasia sisältää uskomattoman pehmeän ja ylellisen tuntuisen vipan, joka kruunaa selektiivisen tuotekokemuksen. Olisi hauska tietää, mikä on vipan osuus puuterin hinnasta, niin pehmeä ja kaunis se on. Vippa annostelee puuteria reiluhkosti, joten maltillisempi puuteroitsija haluaa varmasti käyttää erillistä sivellintä. Moni myös jättää puuterin annostelureikiä suojaavan kalvon paikalleen ja puhkoo siihen vain muutaman reiän, mutta minulle kalvon poistaminen on selviö. Saatanhan joskus tarvita puuteria reilummin (yeah, right).



Sensai-puuterikokemuksen voi tiivistää kolmeen sanaan: kuin silkkiä iholle. Tuote sopii kaikille, jotka kaipaavat meikkinsä viimeistelyltä "something more". Mikäli puuteri ei kuitenkaan ole meikkiarsenaalissa mitenkään erityisessä roolissa, pärjää myös halvemmilla vaihtoehdoilla oikein hyvin. Tiedän kuitenkin, että tätä blogia lukee muutama muukin diletantti jolle tästä arvostelusta oli varmasti hyötyä ;)

Millainen irtopuuteri on sinun mieleesi? :)

Ps. Verbi "hifistellä" tarkoittaa urbaanisanakirjan mukaan "optimoida tai varustaa jokin systeemi tai laite yli reaalisen tarpeen, yleensä aikaa tai rahaa tarpeettomasti kuluttaen". Puuterihifistelyä, todellakin.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Arvio: Hilejälkkäriä iholle

Sain mukavasti kesän alussa testiin The Body Shopin kaksi koukuttavaa uutuutta. Mielenkiintoisinta näissä on ehdottomasti jännittävä koostumus: aivan tavallisista vartalo- ja kasvovoiteesta on saatu tieteen keinoin sorbetilta näyttävää ja tuntuvaa massaa, joka kaiken lisäksi (ja The Body Shopille hyvin ominaisesti) tuoksuu taivaalliselle.



Vitamin E Aqua Boost Sorbet


The Body Shopin mukaan tämä kasvorasva sitoo itseensä kosteutta ja näin ollen ihonkin pitäisi tuntua superkosteutetulta. Mainoslauseista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta minulla tämä toimii oivallisesti päivävoiteena. Ihoni on hyvin pitkälti kuivaan suuntaan kallellaan, joten yövoiteeksi tämän tehot eivät ole mitenkään riittävät. Kevyenä meikinalusvoiteena tämä kuitenkin ajaa hommansa ja raikas tuoksu on mieluisa. Omaan nenääni tuoksu ei ole älyttömän voimakas, mutta Mustaa Kajalia -blogin Heidi koki asian toisin.


Aqua Boost Sorbet sisältää hurjan määrän silikoneja ja alkoholia (kolmantena ja neljäntenä INCIssä), mutta myös tehokosteuttavia ainesosia kuten heti veden jälkeen toisena komeilevaa glyseriiniä ja kuudentena vaikuttavaa sheavoita. Pelkäsin tämän olevan iholleni liian tujua juuri suuren alkoholimäärän vuoksi, mutta ilmeisesti kosteuttavat ainesosat paikkaavat cocktailia sen verran että iholleni ei ole tapahtunut minkäänmoista katastrofia. Silikonit tekevät tästä hyvän voiteen meikin alle, kunhan muistaa olla annostelussa varovainen: tätä riittää oikeasti ihan pieni määrä koko kasvoille! Liiallisen annostelun huomaa voiteen "rullaamisena" kasvoilla.

Huomio herkkäihoisille! Aqua Boost Sorbet sisältää pienenpienen määrän viilentävää mentholia. Tämä saattaa joillekin aiheuttaa ihon punoitusta, mutta näin pieni määrä ei saanut ainakaan minun kasvojani reagoimaan mitenkään. Viilentävä tunne on oikeastaan aika laimea ja tuntuu eniten siellä, missä iho on ohuin eli silmäkulmissa ja nenänpielissä.

Mango Body Sorbet


Rakastan mangon tuoksua! Sen olivat tainneet myös The Body Shopin pr-henkilöt huomata minulle tuotetta valitessaan...

Mangosorbetin tuoksu on ihanan raikas ja koostumus kasvovoiteen tapaan rouhealla tavalla sorbettimainen. Varsinaisesti "tehokosteuttavasta" en tämän kohdalla puhuisi, sillä voiteen kosteustehot ovat lähinnä keskiverrot. Toisaalta minulla on ravittavanani älyttömän kuiva ja hilseilevä iho, johon paksummatkin vartalovoit hulahtavat tuosta noin vain...




Tämä vartalovoide on kuitenkin killerihyvä nimenomaan kesään ja laiskalle rasvaajalle: kevyt voide imeytyy hetkessä, kosteuttaa tyydyttävästi ja tuoksukin on mukavan pirtsakka. Kesähelteillä ei tee mieli lutrata iholleen yhtään ainoata ylimääräistä kerrosta, mutta vartalosorbetin verran kannattaa kuitenkin vaivautua. Voiteesta saa kuumalla kelillä myös kivan viilentäjän, kun sitä säilyttää jääkaapissa. On muuten ihan taivaallinen tunne sivellä kylmää sorbettivoidetta iholle!

Kuten arvostelusta voinette huomata, tykkäsin molemmista tuotteista vaikka ne eivät kuivalle iholleni ympäri vuoden käyttöön sovikaan. Molemmat tulee toki käytettyä loppuun, ja saattaa olla että ainakin vartalosorbetin hankin myös ensi kesänä. Myös Mustassa Kajalissa oli tykätty vartalosorbetista.

Kiinnostavatko postauksen tuotteet tai onko sinulla peräti kokemusta niistä? :)

maanantai 25. elokuuta 2014

Tukkaongelmia ja muutoksenhalua

Kuten suurin osa lukijoistani tietää, on hiuksissani massaa vaikka muille jakaa. Nyt on kuitenkin stoppi tullut tälläkin pehkolla vastaan ja viimeisen kuukauden olen tuskaillut alati kasvavan hiuksistoni kanssa ihan päivittäin. Hiuksia on paljon, ne ovat pitkiä (nyt mennään lähes ristiselässä) ja voi luoja mitä hamppua!




Vaikka änkisin hiuksiini kaikki mahdolliset silottavat hoitotuotteet, on massa silti liian raskas useimpiin kampauksiin ja aukinaiset hiukset näyttävät juuri siltä, mitä ne ovatkin: ylikasvaneen leikkauksen jämiltä pörröisellä latvalla höystettynä. Taloudellisista syistä kävin kampaajalla viimeksi syksyllä ja siellä tehty keventävä ja ohentava leikkaus toimi hyvin toukokuun loppuun asti. Siitä lähtien hiukseni ovat olleet joko sotkunutturalla tai erilaisilla lettivariaatioilla kahlehditut.




Tämän tukkaturhautumisen keskellä ainoa asia josta olen iloinen, on se että jaksoin kasvattaa oman värini takaisin. Hiuksissani on ollut kaikkea blondista tummanviolettiin, kunnes värimaun lähestyttyä yhä maltillisempaa ruskeaa päätin luopua värjäämisestä kokonaan. Eikä kyllä ole kaduttanut!

Oma värini on mukava sekoitus tummaa blondia ja vaaleaa ruskeaa aurinkoraidoilla höystettynä. En usko, että vielä vuosiin tulen tätä väriä piilottelemaan värjäysten alle, mutta silti mieltä on alkanut kutkutella pienen pieni värinmuutos... Arvaatteko jo, millaista olen ajatellut?




Nykyisessä tukkamallissani tylsintä onkin se, etten enää kykene täydellisiin mallinmuutoksiin joita ennen tein hetken mielijohteesta. Minulla on ollut tummanruskea leukamittainen polkka, monen eri sävyn raidoitus ja vaihteleva määrä erilaisia otsatukkaleikkauksia. Nykyään olen vain niin tyytyväinen omaan väriini ja hiusten pituuteen (pitkät niiden olla pitää, kunhan ovat hallittavissa), että uusia juttuja on kovin hankala keksiä. Poikaystävä ehdotti jo sivusiiliä, mutta ei ehkä ole ihan minun tyyliseni :D

Sain kuitenkin äskettäin lupaavankuuloisia uutisia uudesta yhteistyöstä, jonka avulla saan ehkä vihdoin, monen vuoden jälkeen jotain selkeästi uutta ja erilaista hiuspehkooni. Mahtavaa!




Nyt seuraakin kysymys teille lukijoille. Katsotaan, kohtaavatko ajatukseni teidän kanssa ;)

Mitä sinä tekisit näille hiuksille? :)

lauantai 23. elokuuta 2014

Arvio: Dolce & Gabbana Pour Femme EdP

Rakastan hajuvesiä, mutta koukutun ostamaan täysikokoisen pullon harvoin. Yleensä hajuvedessä on oltava Sitä Jotain, jokin viesti, ainesosa tai ydin jolle juuri minä haluan tuoksua. Yhteistä rakastamilleni tuoksuille on lempeä kukkaisuus, vanilja ja puun ja myskin vivahteet. En oikeastaan voi sanoa minkään tuoksun olevan varsinaisesti tuoksumakuni ulkopuolella (hullaannun välillä aivan erityyppisistä hajuvesistä!), mutta karsaimmin katsomiani ovat erilaisia vesimäisiä ja vihreitä tuoksuja sisältävät pullot. En myöskään innostu tuhanteen kertaan käytetyistä tuoksuideoista, kuten kenzojen uusinnoista, lukuisista flowerbombeista, tyttömäisistä kesäescadoista ja erilaisista intense-versioista ihanmistätahansa.

Dolce & Gabbanan Pour Femmesta kuulin alunperin blogien kautta ja jo tuoksuainesosalista vakuutti: kirpsakkaa hedelmäisyyttä, valkoisia kukkia ja sokerina pohjalla yhdistelmä vaniljaa ja vaahtokarkkia. Voitteko kuvitella, vaahtokarkkia! Silmät onnesta soikeina ostin tämän omakseni netin kautta, kunhan olin ensin kokeilemalla todennut sen soveliaaksi iholleni.




Mahtavaa on, että Pour Femme tuoksuu ihollani hyvin vaahtokarkkimaiselle. Tosin varsin aikuismaisella ja vakavasti otettavalla tavalla, Dolce & Gabbanan vaahtokarkit nautitaan nimittäin kujeilevasti vadelmadrinksun kera eikä lastenkutsuista voi puhua samassa lauseessa. Päivän mittaan tuoksu sulaa kuten vaahtokarkit vaniljamaitoon ja illalla jäljellä on ripaus pehmeää vaniljaa ryyditettynä lämpimällä puulla.

Tuoksu on äärimmäisen pitkäkestoinen. Aamulla suihkaan yhden suihkauksen niskaan tai kaulalle ja toisen ranteisiin, eikä Pour Femmen vetovoima laannu päivän mittaan. Mikään päänsärkytuoksu tämä ei kuitenkaan ole, vaan tykkään siitä miten tämä sulautuu ihooni pehmeästi. Yleisesti ottaen olen havainnoinut, että juuri oman ihoni pH-tasapaino on sellainen, että se tuppaa sulauttamaan äkkiväärätkin tuoksut itseensä ja muuttamaan niiden hyökkäävyyden tietynlaiseksi hillityksi samettisuudeksi. Joidenkin hajuvesien kanssa tämä on erittäin hyvä juttu, toisilta taas ihoni vie ilmaisuvoiman kokonaan. Siksi suosinkin yleensä enemmän tuoksuainesosia sisältäviä Eau de Parfum -versioita Eau de Toilettejen sijaan.

Miten sinun ihosi reagoi hajuvesiin? :)

torstai 21. elokuuta 2014

Hej, jag heter Elvira!

Nautin siitä, että meikin avulla voi päästä irti omasta sosiaalisesta roolistaan ja ottaa tarvittaessa käyttöön toisen, keksityn olemuksen itselleen. Tämän näkee selvimmin tapahtuvan teatterin maskihuoneessa, kun meikin rakentuessa näyttelijän kasvoille alkaa tämän puheeseen ilmestyä hyvin roolihahmomaisia ilmauksia. Jopa näyttelijän eleet alkavat muistuttaa enemmän näytelmän karikatyyrista päähenkilöä kuin luonteeltaan lempeää ja rauhallista esiintyjää.





Roolinvaihdoksen voi kuitenkin toteuttaa myös ihan tavallinen tallaaja kotiolosuhteissa. Vaaditaan vain ripaus totutusta poikkeamista ja uusi olemus on syntynyt. Tällä kertaa päätin olla nudehuulien ja aurinkopuuterirusketuksen suurin ystävä: Elvira "Elli" Sarin, ruotsalainen purjehdusta rakastava kotiäiti.





Liian tumma meikkipohja, Hoola-aurinkopuuterin yliannos ja nudeakin nudemmiksi väritetyt, huolella kiillotetut huulet saivat minut lähtemään kaupunkikävelylle ihan uudella mielellä. "Ellinä" huomiot ja ajatukset kaupungista olivat ihan erilaiset.





Asch, eivätkö ihmiset täällä osaa seistä rullaportaissa oikein, på höger? Ooh kuinka gulligt liten lapsonen tyylikkäissä vaatteissa! Ah, miten raikas järvi-ilma ja vackert maisema, joskin meidän Simon har mycket isompi purjevene kuin yksikään noista...





Teettekö tekin pieniä roolileikkejä meikin varjolla? :)

PS. Förlåt mig rakeisista kuvista! Flickr tycker inte om jag och Blogger hatar mig också...

perjantai 8. elokuuta 2014

Muutto. Ja muuta.

Mitään ilmoittamatta pidin pienen blogitauon ja sillä välin ehdin muun muassa...

- muuttaa vähäisen omaisuuteni soluasunnosta yhteiseen kämppään kaverin kanssa
- facebook-virallistaa seurustelusuhteeni
- viettää päivän huvipuistossa
- heittää talviturkin
- toimia talon- ja koiranvahtina
- tehdä blogin kautta muutamia yhteistyökuvioita, joiden ansiosta näette täällä piakkoin kiinnostavia tuotearvioita
- olla lähestulkoon meikkaamatta pari viikkoa
- kasvattaa kynteni uskomattomiin mittoihin

... ja saada ihoni aika karmeaan kuntoon: ihonhoitorutiineista lipsuminen ja stressi ei selvästikään kasvoilleni sovi. Nyt parantelen näpyt ja aurinkorypyt rauhassa viikonlopun reissussa (as if!) ja ensi viikolla palaan blogin pariin, levänneenä ja uudella innolla.

Sillä välin teille kuva jälleen yhdestä ihanasta MAC-punasta, Morangesta.





Miten sinun kesäsi on sujunut? :)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Osattiin sitä männä vuonnakin

Juuri kun pääsin valittelemasta luomiväritylsyyttäni, päätin käydä läpi vanhoja kuvavarastoja. Oikeastaan alunperin etsin erästä tuotekuvaa, mutta jumituin selaamaan viime vuonna otettuja meikkikuvia.

Löysin tämän mahtavan kesämeikin kuvat ja päätin oitis muokata ne heti. Ihan sama, vaikka itse kuvien otosta olisikin kulunut jo melkein vuosi... :)




Meikki on toteutettu (milläs muullakaan) kuin MACin pigmenteillä. Erinomaisen punaoranssihtava Spicy Smoke parin vuoden takaisesta joulukokoelmasta loistaa koko luomella ja sopii hyvin myös kesämeininkeihin. Varsinkin samansävyiseen paitaan mätsättynä. Alaluomella on sipaus harmahtavaa mattaruskeaa rauhoittamassa kokonaisuutta.

Jostain syystä monet meikkikuvistani ovat jääneet arkistojen kätköihin, vaikka itse meikeissä (kuten tässä Spicy Smoke -lookissa) ei sinällään ole mitään vikaa: otan satoja kuvia kuukaudessa pelkästään omasta naamastani joten ei ole ihmekään, jos osa niistä jää näyttämättä täällä blogin puolella. Joskus kuvanmuokkaushetkellä ei vain tunnu että mikään kuva olisi kovin onnistunut tai aika vain yksinkertaisesti ajaa tietyntyyppisten meikkien ohi. Ihailen suunnattomasti bloggaajia, jotka saavat kuvat lähes reaaliajassa muokattua ja blogiin!




Onneksi löysin tämän meikin kuvat, sillä tätä kulta-ruskea-taupe-putkeen juuttunutta bloggaajaa lohduttaa ajatus siitä että edes vuosi sitten olin värikäs myös luomivärien suhteen ;)

Haluatteko lisää tällaisia nostoja arkistojen kätköistä vai kiinnostaako tuoreempi tavara enemmän? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...