maanantai 14. heinäkuuta 2014

Osattiin sitä männä vuonnakin

Juuri kun pääsin valittelemasta luomiväritylsyyttäni, päätin käydä läpi vanhoja kuvavarastoja. Oikeastaan alunperin etsin erästä tuotekuvaa, mutta jumituin selaamaan viime vuonna otettuja meikkikuvia.

Löysin tämän mahtavan kesämeikin kuvat ja päätin oitis muokata ne heti. Ihan sama, vaikka itse kuvien otosta olisikin kulunut jo melkein vuosi... :)




Meikki on toteutettu (milläs muullakaan) kuin MACin pigmenteillä. Erinomaisen punaoranssihtava Spicy Smoke parin vuoden takaisesta joulukokoelmasta loistaa koko luomella ja sopii hyvin myös kesämeininkeihin. Varsinkin samansävyiseen paitaan mätsättynä. Alaluomella on sipaus harmahtavaa mattaruskeaa rauhoittamassa kokonaisuutta.

Jostain syystä monet meikkikuvistani ovat jääneet arkistojen kätköihin, vaikka itse meikeissä (kuten tässä Spicy Smoke -lookissa) ei sinällään ole mitään vikaa: otan satoja kuvia kuukaudessa pelkästään omasta naamastani joten ei ole ihmekään, jos osa niistä jää näyttämättä täällä blogin puolella. Joskus kuvanmuokkaushetkellä ei vain tunnu että mikään kuva olisi kovin onnistunut tai aika vain yksinkertaisesti ajaa tietyntyyppisten meikkien ohi. Ihailen suunnattomasti bloggaajia, jotka saavat kuvat lähes reaaliajassa muokattua ja blogiin!




Onneksi löysin tämän meikin kuvat, sillä tätä kulta-ruskea-taupe-putkeen juuttunutta bloggaajaa lohduttaa ajatus siitä että edes vuosi sitten olin värikäs myös luomivärien suhteen ;)

Haluatteko lisää tällaisia nostoja arkistojen kätköistä vai kiinnostaako tuoreempi tavara enemmän? :)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Tylsänkultaista - taas!





"Blaah."

Ensimmäinen ajatukseni selatessa näitä alkukesän meikkikuvia. Jumituin (ja pahasti) nakuväreihin niin huulilla kuin luomillakin ja pitkän aikaa ainoa väripilkku meikissäni olivat kullan eri sävyt. Edes Naked-paletin ihanuus ei täysin pelasta tätä meikkiä kuolettavalta tylsyydeltä.

Saatan ehkä olla hieman kovasanainen, mutta kun kuvakansio pursuilee päivästä toiseen vain tämänkaltaisia, utuisia ja neutraaleilla väreillä tehtyjä meikkejä... Kyllästyisi sitä kuka tahansa.





Kuvien meikki on sinällään ihan taidokkaasti tehty, eikä siinä ole muuta vikaa kuin oma turhautumiseni ainaisiin turvasävyihin joissa viihdyn päivittäin vähän liikaakin.

Ehkä nyt saan sen turkoosin ripsarin kaivettua esille ja luomille jotain muutakin kuin nakuhommia.

Mitenkäs teidän kesän silmämeikkivalinnat?

Turvallista vai värikästä? :)

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Arvio: Sensai 38°C Volumising Mascara

Ripsiväriarviot ovat itselleni aina hyödyllisiä ja luen niitä mielelläni. Kaikki meikkaavat naiset (ja miehet!) ovat varmasti haikailleet sen täydellisen ripsivärin perään ja lukeneet arvosteluja sillä silmällä: "jos tämä vaikka vihdoin olisi Se. The Mascara. Mun Juttu. Paras."

Parhaaksi olen teille aiemmin tarjoillut IsaDoran upean Big Boldin, jonka tosin usea kaverini on ehtinyt teilata. Varisee, harja on liian iso, ei tämä ole hyvä. Niin paljon kuin haluaisinkin ripsivärejä kokeilla ja suositella, olen tullut siihen tulokseen että ripseni ovat ilmeisen poikkeavat: taipuvat lähes itsestään, ovat tuuheat ja runsaat jo valmiiksi ja väri kuin väri pysyy niissä varisematta. Yritäpä siinä sitten suositella suoraripsiselle kaverille vedenpitävää maskaraa, kun hänellä mikä tahansa ripsiehostus varisee pois sekunneissa.



Luulisin kuitenkin, että tästä ripsiväristä moni tykkää. Sensain 38-maskarat ovat jo valmiiksi kulttimaineessa ja nyt jopa minut, vedenkestäviä ja muita krumeluureja välttelevä naikkonen saatiin vakuuttumaan.

Sensai Mascara 38°C* (Volumising, en käsitä miten päin nämä termit paketissa ovat) lupaa paitsi pysyvyyttä, myös erottelua ja volyymia. Lisävolyymi kelpaa minulle aina ja vaikka en nyt suoranaisesti ole aiemmin ihastunut 38-koostumukseen...




...niin voin sanoa että tykkäsin tästä kyllä. Ripsistäni tulee tuuheammat mutta silti selkeästi erotellut. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä maskara ja nappivalinta niille päiville, kun kaipaa ripsiväriltä sitä pientä ekstrapitoa. 38-ripsivärien idea on se, että ne huuhtoutuvat pois ainoastaan 38-asteisella vedellä: erityistä poistoainetta näiden kanssa ei pitäisi tarvita. Kaikilla "kolmekasit" eivät kuitenkaan poistu yhtä kivuttomasti, kuten Sannin tapaus osoittaa.

Olen tottunut käyttämään kaksoispuhdistusta (meikinpoisto, jonka jälkeen ihonpuhdistus erikseen) ja huomasin jännän seikan. Käyttäessäni Sensain Cleansing Balmia* puhdistuksen ykkösvaiheessa, lähti 38-ripsiväri irtoamaan jo sen ja lämpimien käsieni vaikutuksesta. Näin ollen meikki oli superhelppo puhdistaa, ainoastaan satunnaisesti muutama ripsarirämmäle jäi tiukasti kiinni karvoihin. Olin positiivisesti yllättynyt tästä, nimittäin aiempi kokemukseni oli kolmekasien maailmasta sangen ikävä, minuuttien hankaukseen johtanut poistotuokio.

Aivan niin ihanaa tuuheutta Sensai ei ripsiini tuo kuin toivoisin, mutta arkiripsivärinä se ajaa paikkansa mainiosti. Varsinkin kuumemmissa ilmastoissa ja kosteissa olosuhteissa 38-maskara ajaa varmasti hommansa loistavasti.

Mikä on sinun kokemuksesi 38-ripsiväreistä? :)


* Tuote saatu blogia varten testiin osana ns. goodie bagia eli bloggaajille tapahtumissa jaettavaa lahjatuotekassia.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Huuliherkku

Vihjailin taannoin edellisessä huuliin keskittyvässä postauksessa, että MAC-tiskiltä tarttui aika pian matkaan myös toinen mahtava huulipuna Japanese Maplen lisäksi. Mitäpä sitä turhaan enää kuvia panttaamaan! Saanen siis esitellä...



MAC Impassioned! Tämä amplified-laatuinen, superpigmenttinen ja vadelmaisen uniikki puna ei juuri näiden kuvien jälkeen muita kehuja kaipaa.

Impassionedissa osuvat yksiin kaikki: koostumus, väri ja levittyvyys. Voi taivas, tämä on täydellinen. Kun kuolen, tällä punalla meikattakoon huuleni!





Huh, kosmetiikkaentusiastin dramaattisista sanavalinnoista takaisin arkeen. Jos tykkäät pinkeistä punista joissa on vähän twistiä, on Impassioned juuri passeli sinulle! Tämä puna huulillani olen saanut vain kehuja ja lausahduksia "tuo munkin on pakko saada". MAC-tiskiltä löytyy reilun parinkympin hintaan. Varo vaan, jotain muutakin voi tarttua matkaan...

Löytyykö sinulta jo unelmanpinkki puna? :)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Arvio: Sampar - mielikuvamatka hevostallille

Otsikko on varmasti hiukan omituinen, mutta syy siihen selviää aivan tuota pikaa ;)

Sain Sensaistin blogimiitistä alkuvuodesta kosmetiikan herkkukassin, joka sisälsi testailtavaa lähinnä selektiivisestä kosmetiikasta. Miitti oli kaiken kaikkiaan aivan ihana ja kassin sisällön läpi käyminen myöhemmin tuo mieleen rennon tunnelman, ihanan kosmetiikkahörhöilyn ja suloistakin suloisemmat pikku koirat. Luonnettani kuvaavaa on, ettei minusta ole yhtään kuvaa tapahtuman aikana jossa en joko 1) pitäisi koiraa sylissäni, 2) olisi juuri ottamassa koiraa syliin tai 3) silittäisi jonkun muun sylissä/lattialla/tyynyllä olevaa koiraa. Sallan blogista voi käydä vilkuilemassa esimerkkiä... :) Petra taas puki illan fiiliksen oivallisesti sanoiksi.

Yksi kassin tuotteista oli minulle ennestään tuntematon merkki Sampar, jota saa tällä hetkellä ruotsinlaivoilta (Viking Line). Mantereellekin sarja saattaisi huhujen mukaan olla tulossa, mutta se on vielä epävarmaa. Joka tapauksessa tätä Equalizing Foam Peeliä lähdin testaamaan innoissani!




Ensinnäkin tykkään kuorinnoista. Toisekseen vaahtokin on mun juttu. Kolmanneksi: onko mitään ihanampaa, kuin Pariisista innoituksensa saanut, hennon vaaleanpunainen pakkausdesign? No ei! (paitsi jos olisi poneja)

Heti aluksi on sanottava, että tuote ei sovellu herkkänenäisille. Equalizing Foam Peel on pakattu täyteen eteerisiä öljyjä ja tuoksu on siten ylellisen yrttinen (yritän tällä sanoa ei-tunkkainen). Eteeriset öljyt, etenkin INCIn kärjessä hoippuva laventeliöljy, ovat myös potentiaalisia ihoärsyttäjiä. Siksi aloitin käytön varovaisesti annostellen yhdellä pumppauksella ohuen kerroksen kuorintaa iholleni. Ärsytysoireita ei ilmestynyt viikottaisella käytöllä, joten uskalsin kohottaa määrän kahteen pumppaukseen joka riittää koko kasvoille hyvin. Silmänympärysiholle Foam Peeliä ei suositella.



Tapanani on käyttää Sampar-kuorintaa kerran viikossa: annan aineen vaikuttaa iholla hampaiden pesun eli noin 2,5 minuutin ajan ja huuhtelen sitten kuorinnan pois haalealla vedellä. Huuhdellessa koin heti ensimmäisellä kerralla kaksi elämystä: miten ihana kevyt vaahto ja ah, mikä tuoksu!

Vaahto ei ollut ihan niin vaahtoavaista kuin odotin, vaan pikemminkin aine hieman kevenee kasvoilla kuplien. Joka tapauksessa tunne on hyvin miellyttävä ja iho jää mukavan pehmeäksi janoamatta kuitenkaan välitöntä kosteutusta.

Tuoksu sen sijaan on se, joka sinetöi minut tämän tuotteen vannoutuneeksi käyttäjäksi. Kun vaahdotan tuotteen kasvoillani, koen välittömän paluun lapsuuden hevoskesiin jotka vietin milloin milläkin tallilla ja laitumella luuhaten. Rakastin ja rakastan yhä hevosia ja ratsastusta, vaikka kavioeläimen selkään pääsen nykyään vain muutaman hassun kerran vuodessa. Elinikäinen kiintymys lajiin sinetöitiin jo varhaislapsuudessa omien hevosten kautta ja harrastus on jatkunut koko elämäni tavalla tai toisella.




Sampar-kuorinnan alunperin yrttisestä tuoksusta muodostuu veden kanssa tuoksuelämys, joka yhdistää heinän, rehun, satulasaippuan, kaviorasvan ja tallin pölyisen ilman tuoksun ainutlaatuisella tavalla. Tämä tekee Equalizing Foam Peelin käytöstä minulle joka kerta ihanan elämyksen. Vaikka tuoksu on varmasti ainakin puolet positiivisesta elämyksestäni, ei lopputulos jää kuitenkaan huonommaksi: iho tuntuu pehmeältä ja selkeästi erilaiselta heti kuorinnan jälkeen. Seuraavana aamuna kasvojeni iho on tasaisen värinen ja poskien punoitus selkeästi vähäisempää kuin yleensä herätessäni. Välillä olen peiliin katsoessa suorastaan ihmetellyt, että mistäs tämä hyvä iho mulle nyt yhtäkkiä ilmestyi.





Vaikka nyt niin ylistävästi tätä kuorintaa kehun, kehoitan silti varovaisuuteen. Mikäli ihosi on herkkä ja ärsyyntyy helposti esimerkiksi tuoksuista tai öljyistä, Equalizing Foam Peel ei todennäköisesti ole sinun juttusi. Laventeli- ja muiden yrttiöljyjen lisäksi tuote sisältää muun muassa piparminttu-uutetta, joka on joidenkin iholla allergisen reaktion aiheuttava aine. Minun iholleni Sampar Equalizing Foam Peel on ihan täydellinen kumppani, mutta sekään ei tarkoita sitä etten allergisoituisi ainesosille myöhemmin. Siksi rajoitankin käyttöä yhteen kertaan viikossa ja välillä pidän taukoja koko kuorinnasta. Ihan vain varmuuden vuoksi :)

Mites teidän Sampar-kokemukset, jees vai nou? :)



Tuote saatu blogia varten testiin osana ns. goodie bagia eli bloggaajille tapahtumissa jaettavaa lahjatuotekassia.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Siitäs saat, harmaa sää!

Vaikka olenkin aina ollut suuri kesäsateen ystävä, alkaa viikkoja jatkunut yleinen säänegatiivinen ilmapiiri vaikuttaa minuunkin. Eiköhän kaivoihin ole jo saatu tarpeeksi vettä, kiitos vaan sään jumalat.

Liityn siis aurinkoa esiin toivoviin tahoihin ja panokseksi isken nihkeää säätilaa kasvoille pirteän aurinkoisella meikillä. Sadetanssin sijaan siis aurinkomeikkejä!





Meikin tähtenä on MACin Campfire-pigmentti. Pigmenttien oletetusta vaikeakäyttöisyydestä huolimatta ne eksyvät luomilleni usein: värijauheen moniulotteisuus takaa, ettei silmämeikkiin useinkaan tarvita muuta kuin yksi kertakaikkisen upea sävy.




Yhden sävyn taktiikka on nytkin kyseessä. Kesäisin ja kuumissa tilanteissa pysyvyyttä edesauttaa silmämeikinpohjustajan (joka minulla on mallia Nars) päälle levitetty MAC Paint Pot (joka minulla on mallia Bare Study). Pigmentti on helppo taputella luomelle litteällä siveltimellä, joka sekin löytyy minulta tietenkin MAC-merkkisenä (numero 239). Paljon sulkeita, vähän tuotteita.






Alaluomelle vivahdus tummaa mattaruskeaa ja ripsarin kaveriksi rajaus: kevyt, mutta värikäs auringonkutsumeikki on valmis. Joku tanssi pitäisi ehkä vielä kehittää.




Mitä luulette, joko näillä eväillä saisi auringon näkyviin? :)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Terveisiä blogikeittiöstä

Argh, argh ja vielä kerran AAAARGGGHH.

Ajattelin, että näppäränä tyttönä leivon kätevästi itselleni hiukan sokerimassaa jotta olen valmis viikonlopun rientoihin karvattomana ja sileäsäärisenä. Sokerointitoimenpiteestä saa pulittaa useamman kympin liikkeessä, mutta Youtube on täynnä ohjeistuksia siitä miten valmistaa tuota taianomaista massaa itse. Olen suuri sokeroinnin ystävä (helppo, nopea ja pysyvä, joskaan ei kivuton, lopputulos) ja laitoinkin itseni koitokselle.

Ymmärsin kyllä, etten ihan heti ensimmäisellä kerralla tule onnistumaan. Toinenkin kerta saattaisi vielä olla oppirahojen maksua, mutta että kolmaskin kerta menee pieleen niin että lävähtää?!

Voinko tosiaan olla niin kerrassaan onneton, etten yhtä sokerimassapalloa saa tehtyä kotiolosuhteissa? :D

Tässä hieman kuvitusta tuskien taipaleelleni (ja olisipa tuska tullut edes siitä karvanpoistosta mutta siihen asti ei edes ehditty!).





Tarvikkeet valmiiksi ja menoksi. Sopivaa jäähdytysastiaa minulta ei löytynyt, joten käytin leivinpaperia keittiötasolla massan kehräämistä varten.






Kaikki alkoi suhteellisen hyvin: massa kiehui hyvin, mutta huolimattomana kiehautin liikaa ja sokeri muuttui tummanruskeaksi, kovaksi siirapiksi. No eipä hätää! Sokeri lähti irti kaikkialta (yllättävistäkin paikoista) kuumahkolla vedellä.







Uusi yritys. Tällä kertaa massasta tuli aivan liian vaaleata, kuten kuvasta huomaa. Kolmas kerta toden sanoo!





Massa on selkeästi kultaisempaa ja vaikutti koostumukseltaankin hyvältä, mutta lopulta selvisi että raa'aksihan se tämäkin jäi. Enkä suotta ollut ehtinyt vatkata ja kehrätä massaa kuin jonkun vartin...

Opetus numero yksi: massan on selkeästi oltava ruskeaa, ennen kuin sitä alkaa kehrätä.





Neljättä kertaa en tällä kärsivällisyydellä jaksanut kokeilla vaan palasin nuutuneena höylän luo. Ah Venus, kuinka oletkaan helppo ja vaivaton mutta niin lyhytkestoinen on karvattoman auvosi aika...

Ihan runolliseksihan tässä nainen rupeaa kun niin maan pirusti korpeaa.


Onko jollain muullakin ollut kotikosmetiikan kanssa ongelmia? Selvisitkö?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...