sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Arkistakin arkisempi minä

Pari Electric-ilottelua odottaa luonnoksissa, mutta julkaistaan nyt ensin tämä perus-arkimeikki ;)





Kuvan meikki on minulle hyvin tyypillinen silloin, kun en keksi mitään muutakaan. Käsi hakeutuu automaattisesti ruskeiden mattaluomivärien yhteyteen ja ainostaan rajauksen kanssa jaksan vaihdella tyyliä. Ruskea korostaa kivasti siniharmaita silmiäni, eikä mattaväreissä ole mitään liian provosoivaa mihinkään ympäristöön.




Oikeastaan meikki ei ole aina ihan täysin matta, vaan saatan välillä tehdä kokonaisuudelle "hohtopesun": levitän hileistä, vaaleaa luomiväriä kokonaisuuden päälle ja häivytän meikkiä sen kanssa entisestään. Naamatusten eroa tuskin huomaa, mutta jos häivyttely jäi vähän vaiheeseen eikä aikaa ole liiaksi, hilehuuhtelu pelastaa aamun.




Tällaiseen perus-nakuiluun yhdistän yleensä myös hyvin neutraalin kasvomeikin. Varjostukset saatan jättää kokonaan pois, eikä poskipunaakaan kulu kuin hipaisu. Huulilla toimii huulirasva tai väritön kiilto, joten meikin pysyvyydestä ei tarvitse erikoisemmin päivän aikana huolehtia.


Tylsää ja tavallista vai ihanaa ja turvallista? :)

Viikkoni kuvina

Ajattelin tehdä sunnuntain ratoksi tällaisen hieman erilaisen postauksen. Monet ovat ilmaisseet halunsa nähdä hieman toista näkökulmaa elämästäni ja kuulla mitä arkisin teen. Olen ajatellut, etteivät elämäni tapahtumat ole kovin kiinnostavia, mutta ehkä se aina itsestä tuntuu siltä :)



Alkuviikon olin Helsingissä poikaystäväni luona, joten maantieteellinen sijaintini oli sopiva blogikollegan koiraotusten tervehtimiseen. Kiitos vain Marille chihuterapiasta! Myös toinen ihana bloggaaja oli mukanani, nimittäin aina yhtä aurinkoinen Ilona. Yhdessä keksimme ehkä sata uutta lempinimeä chihuperheen uudelle lainajäsenelle ja intoilimme Marin kosmetiikkavarantojen äärellä. On aivan äärettömän ihanaa, että olen saanut tämän harrastuksen kautta tutustua mitä mahtavimpiin tyyppeihin! 



Ei näistä söpöläisistä vaan voi olla liikaa kuvia! Parasta on, että karvatassuilla on ihka omat häshtägit. Lyyli (musta), Kerttu (keltainen), Siiri (keltaharmaa) ja Nano (pulla) ovatkin aikamoisia somejulkkiksia.


Tiistaina vastaanotin tilaukseni puhelinkuorista ja tunsin niitä puhelimeeni sovitellessani aika nykyaikaiseksi. Tai no, olen sitä ikäluokkaa joka muistaa miten vanhoja kunnon Nokia 3310:n irtokuoria tuunattiin persoonallisemmiksi kynsilakalla, tarroilla ja glitterillä. Oli muuten vähän erilaisia kuvaviestejä kännykässä siihen aikaan! Kuinka moni muistaa erikseen tilatut taustakuvat (joiden koko oli noin viidesosa näytöstä) ja näytönsäästäjät? Erityisen suosittu oli lentävä sydän ja erilaiset nasevat lauseet. Värinäytöistä vasta unelmoitiin ja matopeliennätyksistä oli kova kilpailu.




Tiistaina sain mieluisan lähetyksen myös Glorialta uusimman lehden ja Kaunis Gloria -liitteen muodossa (blogin kautta siis ilmaiseksi sain). Tämä aiemmin kohua herättänyt liite on nyt saanut sisälleen runsaasti toimituksellista sisältöä ja mikä harvinaista, myös pari kauneusaiheista vinkkiä jotka olivat myös minulle uusia!

Kynsiä koristelin niin ikään postissa saapuneilla pitsi-decaleilla. Mahtava ja helppo koristelutapa! 


Keskiviikkoaamu ja -päivä olivat supertylsiä. Vietin ne nimittäin yliopistolla kirjoittaen tutkimussuunnitelmaa, viime tingassa kuten minulle on tapana. Paniikissa aherrus on rasittavaa, mutta kieltämättä tuotteliasta. Lopputulos ei kylläkään millään kriteerillä ollut kovin edustava.



Iltaa kohden fiilis kuitenkin parani, kun pääsin katsomaan tämän vuoden NääsPeksiä. NääsPeksi on se opiskelijateatteriproggis, josta olen joskus ohimennen täällä maininnut: olen ollut mukana melkein joka osa-alueessa näyttelemistä ja tuottamista myöten. Myös maskeerauksesta olen oppinut paljon juuri tämän produktion aikana. NääsPeksin aihe on tänä vuonna Ruutia ja ristipistoja, tarina 1850-luvun seurapiireistä Jane Austenin tyyliin höystettynä huumorilla, improvisaatiolla, tanssilla ja musiikilla.



Torstaina lähdin yllä näkyvässä asussa yliopistolle. Kylmä oli, mutta parkatakku piti lämpimänä. Jäin iltaan asti tekemään hommia ja palatessani kotiin, oli näin suloinen lappu ilmestynyt rappumme ilmoitustaululle. Kenties joltain pudonnut?


Perjantaina puuhasin uusiksi manikyyrini ja tuskailin kuivien ja haavaisten kynsinauhojeni kanssa. Mikä siinä on, ettei käsiä tule hoidettua talvella yhtään niin hyvin kuin pitäisi??

Oikeastaan manikyyrin värit näkyvät jo torstain kuvassa, mutta pari kynttä piti omien tötöilyjeni takia tehdä uusiksi vielä perjantaina.


Perjantaina lavastin myös kuvausolosuhteet parvekkeelle ja kuvasin parit juuri saapuneet uutuudet. Luonnonkosmetiikan saralta on siis luvassa jatkossa monta juttua!



Illalla matkasin Onnibussilla Helsinkiin ja poikaystäväni huomasi, että silmälasini ovat täynnä glitteriä. Itsehän en ollut tätä kotoa lähtiessäni tajunnut lainkaan :D Maailma näyttäytyi siis erittäin kimmeltävänä hetken aikaa. #beautybloggerproblems-tägille tuli jälleen käyttöä...



Tampereen kelistä poiketen Helsinki oli hyvin jouluinen ja se sopikin tunnelmaan todella hyvin: lauantai-iltana suunnitelmissa oli pikkujoulujuhlinta. Ilonan kosmetiikkabloggaajille järjestämä rupattelu- ja lahjomistapahtuma oli kerrassaan mainio! Kuten kaikelle, piti tällekin tapahtumalle keksiä oma tägi ja sehän oli #ilonanpikkarit (kiitos Petran). En voi edelleenkään lakata hämmästelemästä sitä, kuinka ihana yhteishenki meillä on kauneusbloggaajien eli purkkimafialaisten kesken. Monesta kanssabloggaajasta on tullut minulle ystävä ja luotettu läheinen, mitä en blogin kirjoittamista aloittaessani uskonut.

Millainen tämä postaus mielestäsi oli? Kirjoitin tämän puhelimella, eli linkityksiä yms. en valitettavasti pysty tekemään.

Pitäisikö ottaa tavaksi? :)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Arvio: The Body Shop Smoky 2 in 1 Gel Liner Eyes & Brows

Hoplaa, meikkikuvista kulmakarva-asioihin!

Sain jo jokin aika sitten The Body Shopilta testiin geelirajausvärin, jonka luvataan toimivan silmien lisäksi myös kulmissa. Kulmakarvabuumi tuntuu vallanneen Suomen kosmetiikkamarkkinat täysin päätellen siitä, kuinka paljon juuri kulmiin liittyviä tuotteita on kesän ja syksyn aikana tullut markkinoille. Vai onko joltakin mennyt ohitse esimerkiksi Kickseihin rantautunut Anastasia Beverly Hills -sarja tai markettien L'oreal Brow Artist Plumper, Lumenen Kulmakarvaduo tai Rimmelin Brow This Way?

Kulmatuotteiden voittokulku on iloinen juttu meille hentokulmaisille. Jos pitäisi nimetä yksittäinen asia joka raikastaa kasvojen ilmettä välittömästi, olisi se mielestäni ehdottomasti kulmien muotoilu. Peiteainettakaan en kaipaa niin paljoa kuin kulmaväriä, jos kiireessä pitää priorisoida. Kantakolmikkoni onkin meikkipohja, kulmat ja poskipuna: tällä kombolla unisinkin Elisa muuntautuu katseenkestäväksi tyttöseksi.



The Body Shopin geeli on siitä hauska tapaus, että sitä voi käyttää paitsi erilaisten kulmavahojen tapaan kulmien täydentämiseen, myös eyelinerina. Tai siis mikä jottei niitä kulmavahojakin (esimerkiksi Anastasian Dip Brow Pomade) voisi, mutta tämä tuote on spesiaalisti moniajoon tehty.

Pakkaus sisältää pitkän mallisen korkin, jonka päästä paljastuu irrotettava sivellin. Huippukätevä varsinkin matkoilla, vaikka sivellin itsessään on vain keskitasoa. Käytettävyyttä parantaa irrotettava korkki, jonka voi ruuvailla siveltimen jatkeeksi. Miksi sivellin sitten on arvioni mukaan "vain" keskinkertainen? Se on makuuni hieman liian lötkö ja aivan aavistuksen liian leveä. Parhaiten omalle käsialalleni toimii Ecotoolsin viisto rajaussivellin, jolla levitän niin puuteriset kuin vahamaisetkin kulmatuotteet ongelmitta. Tarkkuutta kaipaavalle kulmamuotoilijalle esimerkiksi Grimasilta ja Duroylta löytyvät superpienet ja tarkat siveltimet, joilla saa halutessaan piirrettyä vaikka yksittäisiä karvoja.







Geeliä saa myös mustana, mutta ruskea sopii (ei niin yllättäen) omiin kulmiini paremmin. Värisävy näyttää purkissa lämpimältä, kädelle swatchattuna viileältä ja kulmissa joltain niiden väliltä. Ylläolevassa kuvassa geeliä on yhdelle käyttökerralle ihan liian paljon, sillä pigmenttinsä vuoksi sitä tarvitsee vain aavistuksenomaisen sipaisun. Suoraan purkista siveltimeen napattuna jälki voi olla kökköistä, joten suosittelen ensin pyyhkäisemään geeliä spaattelilla kämmenselälle: iho lämmittää ruskean möhnän hieman pehmeämmäksi ja annostelu on helpompaa.




Miten tämä geelituote sitten toimii kulmissa? Ihan hyvin. Sävy ei valitettavasti ole minulle se optimaalisin, vaan toivoisin hieman kylmemmän ruskeaa väriä. Omat kulmani ovat luonnostaan aika tummat ja vaikka niitä onkin harvassa, haluan kulmavärin sulautuvan niihin paremmin. The Body Shop 2 in 1 -geeli sulautuu kuitenkin hiusteni tyven väriin hyvin, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Näin ollen geeli ei ole niin paljoa erisävyinen, ettenkö sitä lainkaan käyttäisi.

Pysyvyys on pehmeäksi ja geelimäiseksi tuotteeksi hyvä, joskin pienen pientä varisemista huomaan kulmissani päivän mittaan. En myöskään juuri koskettele kulmiani päivän aikana, joten kasvojen hierojalle tämä ei ehkä ole se optimaalisin kulmatuote.





Rajauksen tapaan silmäluomella käytettynä geeli näyttää melkein mustalta. Toki tässä kuvassa on hieman eri valaistus (otettu eri päivänä kuin edelliset), mutta sävyero todellisuuteen ei ole suuri. Huomatkaa myös ero kulmien välillä: aiemmissa kuvissa tositoimissa kulmageeli, tässä alimmassa taas puuterinen väri.

Silmärajaukseksi geeli sopii mielestäni huonommin kuin kulmiin: varsinkin ulkonurkka suhraantuu päivän mittaan helposti. Se voi johtua myös hankalista silmistäni (edes Bobbi Brownin geelirajaus ei pysy minulla koko päivää hyvänä), mutta jo geelin superpehmeä koostumus vihjailee hieman siihen suuntaan, ettei se meillä kyynelehtijöillä pysy ihanteellisesti. Geelin voi toki kiinnittää esimerkiksi luomivärillä, jolloin rajauksesta tulee hieman utuisempi.

Mikäli sävy Brown sopii käyttäjälleen, en näe tätä ollenkaan huonona ostoksena. Pikemminkin tämä on hyvä ja halvempi vaihtoehto aiemmin mainitulle Dip Brow Pomadelle, joka taas sopii lukemieni arvostelujen perusteella pysyvämpää lopputulosta kaipaaville. Superpysyvä vedenkestävä kulmaväri taasen löytyy Make Up For Everin valikoimista.

Hintaa 2 in 1 Gel Linerilla on The Body Shopin verkkokaupassa 14,90 euroa, joka on geelin riittoisuuteen nähden oivallinen hintataso. Tällä värittelee sekä kulmat että silmät reilusti yli vuoden ajan, ja lasipurkki takaa sen ettei geeli kuivahda pakkaukseensa mikäli korkin muistaa kiertää huolellisesti kiinni käytön jälkeen.

Kulmagalluppi: geeli, kynä, puuteri vai luonnontila? :)


Postauksen tuote saatu ilmaiseksi testiin blogin kautta. Blogini ei sisällä mainoslinkkejä.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Viihdettä täysi-ikäisille

Joskus minulla on tarkka visio meikistä ja sen toteutuksesta. Olen mahdollisesti valinnut värimaailman ja käytettävät sävyt jo edellisenä iltana, jotta aamulla meikkauspuuhiin ryhtyessäni reitti olisi mahdollisimman selvä, suora ja ongelmaton.

Silloin tällöin käy kuitenkin niin, että suunnitelma lähtee niin sanotusti lapasesta ja lopputulos on jotain aivan muuta kuin saatoin odottaa. Kuten silloin, kun viattomasta "käytänpäs nyt kerrankin tuota Naked-paletin harmaata"-meikistä kuoriutui täysiverisen aikuisviihdenäyttelijän luottolookki.




Vaikutelma olisi ehkä ollut viattomampi, jos olisin päättänyt edellisenä iltana jättää hiukset kihartamatta. Ja valinnut huulilleni jonkin muun kuin kivasti pinkihtävän nudepunan. Jonka lisäksi rajasin huulet hieman suuremmiksi, kun nyt vaan halusin kokeilla miltä se näyttää. Ei näytä hyvältä, ainakaan tässä kokonaisuudessa.




Näiden suht siedettävien poseerausten seulominen noin viidenkymmenen ylhäältäpäin otetun, suu auki kuvatun viihdeotoksen joukosta oli aika työ. Tässäkin on suu raollaan ja rintaliivit sängyllä. Voi apua.




Noh, mitä tässä enää voi tehdä? Tietenkin laittaa päähän viattomat runotyttösilmälasit, jotka meikin ja hiusten kanssa muuntautuivat tuhma sihteerikkö -kehyksiksi. Tilanteen pelastaminen ei toiminut edes peittävämmällä paidalla, vaan tunsin koko päivän meikkini olevan kerta kaikkiaan provosoiva.

Viimekertainen punk-meikki aiheutti kommenttiboksissa keskustelua otsikoinnin tarkkuudesta. Entäs tämänkertainen,

aikuisviihdettä vai ihan tavallinen harmaa meikki? :)

lauantai 15. marraskuuta 2014

Punk-asennetta!

Edellinen Electric-leikki innoitti minua kokeilemaan saman sävyperheen sijaan vastavärejä.




Tällaista. Kuvausolosuhteet olivat rankat ja valottomat, eli kuvien laatu ei ole ihan sitä mitä pitäisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelottavasta alkuasetelmastaan huolimatta tämä meikki onnistui oikein hyvin. Vastavärit toimivat toistensa kavereina moitteettomasti, vaikka värien levityksen suhteen saikin nyt olla paljon tarkempi kuin edellisen lämpimän sävyisen lookin kanssa.

Meikki oli kieltämättä värikäs, mutta en tuntenut itseäni yhtään orvoksi kaupungilla sen kanssa. Päin vastoin: olin jopa rohkeammalla mielellä kuin yleensä. En niin vain antanut tietä kaiken maailman kyynerpäätaktikoijille tai luovuttanut viimeistä ale-tuotetta käsistäni suosiolla. Taisinpa jopa kävellä kerran punaisia päin!




Rohkea ja epätavanomainen meikki siis sai minussa aikaan kapinamielen. Tämä kokemus liittyy läheisesti jo aiemmin täällä puhuttuun aiheeseen, nimittäin meikin vaikutukseen ulkoiseen habitukseen ja rooliin. Tällä kertaa roolini oli katu-uskottava punk-beibe, joka ei vähästä hätkähdä.


Vastavärit meikissä: rokkia vai happoa? :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Hurraa! Paras huulirasva on löytynyt!

Moni bloggaaja on jo kehunut omia Hurraw-huulirasvojaan maasta taivaisiin ja liityn ilolla heidän joukkoonsa. Sain kauneusmessuilta kokeiltavakseni kolme vapaavalintaista tuoksua ja päädyin sangen juomapitoiseen linjaan: mukaani lähtivät Chai Spice, Green Tea ja Earl Grey.

Mikä tämä ihastushuutoja, hamstrausta ja kollektiivista "gotta catch 'em all"-tunnetta aiheuttava huulibalmi oikein on? Merkin suomenkielisiltä Facebook-sivuilta selviää, että kyseessä on niin sanottu raakakosmetiikka: mitään ainesosaa ei ole kypsennetty yli 47 asteen ja lisäksi koko rasva on luomua ja reilua kauppaa. Vegaanitkin voivat tätä voidetta huulilleen sipaista, sillä Hurraw-rasvoissa ei ole eläinperäisiä ainesosia eikä niitä ole testattu eläimillä. Sarjaa maahantuo Suomen Luonnonkosmetiikan Osuustukku.




Miksi Hurraw-huulirasva on paras kokeilemistani?


Ensinnäkin inhoan perinteisten vaseliini- tai mineraaliöljypohjaisten huulirasvojen ihon pinnalle jättämää kalvon tunnetta. Toki esimerkiksi talvisin Carmexin tapainen klassikkotuote on paikallaan, kun tuotteen muodostama kalvo suojaa pakkaselta ja viimalta. Mitään hoitavaa siinä ei kuitenkaan ole, vaan huulten pitää olla jo valmiiksi hyvässä kunnossa jotta suojakalvosta on mitään hyötyä. Omat huuleni ovat kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa: ne kuivuvat pitkin päivää, hilseilevät ja lisäksi stressaantuneena revin niitä entistä kammottavampaan kuosiin. Ei ole harvinaista, että talvisin huuleni halkeilevat ja vuotavat verta ihan vain kuivuuttaan. Siinä eivät paljoa vaseliinikerrokset auta.

Hurraw-huulirasvan käyttötuntuma sen sijaan on pehmeä ja hyvin imeytyvä. Ei kalvon tunnetta, ei nahkeaa mehiläisvahafiilistä. Balmi suorastaan sulaa huulille, eikä sitä tarvitse lämmittää huulten pinnalla ennen levitystä (jotkin mehiläisvahapohjaiset huulirasvat vaativat tämän toimenpiteen). Hoitavuudestaan huolimatta Hurraw-huulirasvassa on myös suojatehoa kandelillavahan muodossa. Se on mehiläisvahan kaltainen aine, joka saa rasvan pysymään puikkomuodossa. Huulibalmin muita ainesosia ovat manteli-, kookos-, jojoba- ja oliiviöljy, vain muutaman mainitakseni. Huulirasva on siis hoitava ja kosteuttava, juuri sitä mitä halkeilleet huuleni kaipaavat.

Toisekseen Hurraw'n tuoksumaailma on erinomaisen hyvä. Mikään tuoksuista ei ole esanssinen, vaan herkulliset variaatiot on saatu aikaan käyttämällä luonnollisia tuoksuainesosia. Siksi huulirasvojen ainesosaluettelo vaihtelee hieman riippuen tuoksusta: vihreä tee -puikossa on oikeasti vihreää teetä ja earl grey -tuoksu tulee bergamotista. Tuoksuja (tai makuja, voisi melkein sanoa!) on kaikkiaan 22 kappaletta ja löytyypä valikoimasta myös aurinkosuojalla varustettu huulirasva.




Riittääkö ylistys? Ei, vaan vielä sananen valitsemistani tuoksuista.

Earl Grey Lip Balm tuoksuu ihanasti teekupilliselle ja aloitankin sillä aina aamuni. Tuoksu on pehmeä ja bergamotti erottuu selvästi. Vertasin tätä myös kupilliseen oikeaa Earl Grey -teetä ja tuoksumaailma on toden totta hyvin lähellä aitoa tavaraa!

Green Tea Lip Balm on seki puolestaan hyvin teemäinen ja vihreä tuoksu. Kolmikkoni raikkain. Testasin myös tämän teetuoksun autenttisuuden ja vaikka se jää hieman kauemmas esikuvastaan kuin Earl Grey, voi sen sanoa olevan tarpeeksi lähellä vihreän teen tuoksumaailmaa. Tämä tuoksu haihtuu kaikessa pehmeydessään huulilta nopeasti ja siitä onkin tullut arkipäiväsuosikkini: mieto ja miellyttävä.

Chai Spice Lip Balm on valitsemistani tuoksuista paras. Kanelisen mausteinen tuoksu ilostuttaa yleensä iltojani juuri ennen nukkumaanmenoa, sillä Chai majailee sänkyni vieressä. Siitä sitä on helppo levittää reilu kerros huulille yöksi ja tuoksutella syvää tuoksua vielä aamullakin. Tämä sopii tuoksumaailmansa puolesta helposti myös joululahjaksi. Ainoa huono puoli on, että makea tuoksu innoittaa yleensä karkki-, suklaa- tai leivosostoksille...

No nyt ehkä riittää. Hurraw'ta on ostettavissa Life-kaupoista ja Pretty.fi-osoitteesta noin 4-5 euron hintaan. Eli kaiken hyvän lisäksi myös hinta on passeli.

Seuraavaksi aion lähteä ruokaisalle linjalle. Erityisesti mantelin, kookoksen ja suklaan tuoksut houkuttavat. Vai pitäisikö täydentää ensiksi juomavalikoima loppuun kahvibalmilla? Milloin saadaan drinkkimaut valikoimaan?

Hurraw: ylistyshuutoja vai muminaa? :)


Postauksen tuotteet saatu testattavaksi ilmaiseksi. Blogini ei sisällä mainoslinkkejä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uusien lelujen testiajo

Lapsi on terve kun se leikkii. Ja mähän leikin!

Käyttöön pääsivät viime postauksessa esitellyt, ihanat paletit. Päätähtenä on tietenkin Electric, jollaisen jokainen värejä rakastava tarvitsee elämäänsä.




Muut paletit pääsivät taustatueksi viimeistelemään ilotulituksen. En uskaltanut (enkä halunnutkaan) ekalla kerralla leikkiä ihan vain yhdellä lelulla, vaan ängin kaikista paleteista jotain samaan toteutukseen. Yllättävän onnistuneesti mielestäni.




Naked 2 turvaa luomivaon varjostuksissa ja Basics 2 puolestaan huolehtii alaluomesta. Näin liikkuvan luomen sateenkaari ei ole liikaa arkeenkaan.

Tai no, koskahan minä viimeksi olisin meikin arkikelpoisuudesta välittänyt?



Viimeistään tästä kuvasta huomaa, kuinka Electricin neonvärit sulautuvat toisiinsa saumatta. Valitsin toki saman sävyperheen jäseniä meikkiin, mikä vähän helpotti hommaa, mutta silti kokonaisuuden rakentaminen kävi yllättävän helposti. Värikkäiden meikkien ongelma kun tuppaa yleensä olemaan nimenomaan häivytys: liiallisesti harjoitettuna häivyttely puurouttaa sävyt yhdeksi likaisen väriseksi mössöksi. Varovainen ja vähäinen häivytys taas saa meikin näyttämään alakoululaisen tuherrukselta keinotekoisine rajoineen.




En halunnut tehdä mustasta rajauksesta kovin näkyvää, sillä se vie helposti huomion pois kauniilta sävyiltä. Tiettyä skarppiutta se kuitenkin tuo, joten ohut nestemäinen rajaus ripsirajassa oli loppujen lopuksi ihan hyvä juttu.




Ensimmäiseksi kokeiluksi meikki onnistui erittäin hyvin ja ymmärsin viimein, miksi Urban Decay nauttii jatkuvaa suosiota ympäri maailman nimenomaan luomiväriensä ansiosta. Luomivärit ovat laadullisesti huipputasoa, enkä usko että pystyn jatkossakaan tyytymään vähempään. Siitä kielivätkin Instassa ja Facebookissa vilautetut kuvat upouudesta Vice 3 -paletistani.


Urban Decay: turhaa hapatusta vai laadun tae? :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...